Projects

Projekti nro 1: Maalaus

Ennen ku minä ja Marieke ees saavuttiin meidän projektiin, Lilillä oli heränny ajatus yhestä projektista minkä se halus toteuttaa ennen sen lähtöä.
Ja se projekti vaati pensseleitä, maaleja, sekä käsipareja niin isommilta ku pienemmiltäki.



Heinäkuun eka viikonloppu meillä siis meniki työn touhussa maalatessa kolmestaan käytävää, jossa on mm. nursery ja täällä asuvien lasten dormitoryt. Maalattiin käytävää niin pitkälle ku maaleja riitti, ja päästiinki melkein loppuun asti käyttäen eka taivaansinistä, sit vaaleanpunasta ja sit vielä vaaleanvihreetä.

Maanantaina meillä oliki vielä vapaapäivä koska oli Republic Day, joka on siis public holiday.  Käytettiin siis vielä sekin päivä hyväksi ja otettiin lapset mukaan maalaushommiin, niinku suunnitelmiin kuulu. Kaikki ei kuitenkaa menny niin sujuvasti ku oltais haluttu, koska lapset oli koko ajan tunkemassa käsiä maalipurkkeihin ja koskemassa pensseleihin ja yrittämässä sotkea (ja sotkemassakin, niinku saan tyyliin vieläki joka päivä huomata uusia maalijälkiä millon missäki) paikkoja.
Mutta anyway, nyt on lasten, meidän ja Naomin kädenjäljet ja nimet seinään ikuistettu!

Projekti nro 2: Vessapaperirullakiikarit

Tai vessapaperirullakamerat, niinku lapset ne ymmärsi. Tää projekti oli siis ihan mun tuntien sisältö kokonaisen viikon ajan eri luokkien ajan.

Ensin keräsin about 4 kuukauden ajan vessapaperirullia meidän jäljiltä, ja niitä piti kerätä paljon, koska halusin jokaselle lapselle 2 rullaa. Lyhyellä matikalla se teki siis 52 vessapaperirullaa + mulle myös 2 ja muutama ylimääränen varalta, koska lapset 😃.. Ja kaikki tuli käyttöön.

Toinen vaihe oli tuunata rullat tunneilla, joka oli (onneksi) mukavaa puuhaa lapsille.

Kolmanneksi liimasin kunkin 2 rullaa yhteen. Tän tein siis yksin, koska en ois kyllä luottanu lasten käsiin sitä yhtä ainutta liimaa minkä löysin käsiini sieltä länsimaalaistyylisestä ostoskeskuksesta Shopritesta. 

Lopuksi vielä tein kaikille kiikareille kaulanauhat ompelulangasta. Senkin tein yksin koska oli vaan yks neula ja yks lankakerä. Harmittaa ku ei voida yhessä askarrella lasten kanssa yhtään enempää, kun ei oo materiaaleja.. Nyt ne kuitenki ainaki sai seurata mua ku askartelin niitä 😊.

Täytyy sanoa että oon aika ylpee itestäni opena, vaikka ei tää nyt mikään luovuuden huippu ollukaan!




Sitte laitan tähän loppuun vielä muita kuvia mitä tuli otettua koulussa tällä viikolla 😊

Mun pienet 3. luokkalaiset 💛

Mun rasavillit 4. luokkalaiset (joista 2 on tässäkin vaiheessa jo hyppimässä jossain muualla) 💜

Mun iteppäinen 5. luokka 💙

Mun hauskat ja coolit 6. luokkalaiset 💗

Mun (vaikka en näitä opetakkaan) niiin isot ja coolimpiaki coolimmat J.H.S:laiset

selfie 😂

💗

Ghana. 1kk jäljellä tätä:

Istun huoneen edessä portaalla ja kuuntelen ghanalaista musaa, syön ghanalaista ruokaa, katon ghanalaista auringonlaskua ja seuraan kun Ghanan perhe puuhaa/säheltää ympäriinsä.
Ghana.

Tiskataan astioita keittiössä dinnerin jäljiltä ja kuunnellaan musiikkia hiljasella koska on myöhä ja muut asukit ehkä nukkuu. Mulla on hyvä olo joten teen samalla pientä tiskaustanssia.
Ghana.

Kävellään Kejetiassa ja täytyy ottaa vähän kovempi kuori esiin. Katse tiukasti edessä päämääränä paikka mistä lähtee trotrot Mampongteniin. Edessä on huutelua: "obruni, obruni, white lady, where are you going, wo ko he?" joku saattaa myös ottaa tiukan otteen käsivarresta ja on pakko olla hereillä ja valmiina irrottautuun siitä. Naisena ja vielä erityisesti valkosena naisena täällä täytyy omistaa myös vähän soturiasennetta. Yks niistä asioista minkä oon täällä oppinu ja kehittäny.
Ghana.

Istun trotrossa illalla tuhottoman väsyneenä tuhottomassa ruuhkassa pitkän päivän päätteeksi matkalla kotiin. Aina ne samat Ghanan hitit soi lujaa mutta silti nautin siitä aina yhtä paljon. Ajetaan poikalauman ohi jotka tanssii niinku huomista ei ois. Niin suoraan sydämestä ja täynnä iloa. Hymyilen ja inspiroidun. Oisin halunnu liittyä seuraan.
Ghana.

En saa itteäni tarpeeksi aikasin irti sängystä aamulla joten puoliksi juoksen puoliksi pikakävelen lasten luo ja heti ku saavun nuorin (2v) lapsista, luo semmosen hymyn ja pikku naurun ja juoksun syliin että sydän saa sulaa joka aamu. Joka aamu myös stressaa, koska yritän hoputtaa lapsia, mutta se ei koskaan auta, kun äidit jättää kaiken aina viimetinkaan lastensa kanssa.
Ghana.

Koulussa on joka päivä sekavaa, väsyttävää, raivostuttavaa, ajatuksia ja motivaatiota herättävää ja hellyyttävää. Kaikkea samaan aikaan. 18 työpäivää jäljellä ja kauhistuttaa.
Ghana.

Joka päivä lähtö on lähempänä ja joka päivä koti ja rakkaat asiat siellä käy mielessä. En malta odottaa että pääsen mulle rakkaiden asioiden pariin, mutta en halua lähteä täältä vielä.
Tiiän itteni ja tiiän että tuun olemaan murtunu kun palaan takas Suomeen. 
Siksi nautin nyt jokasesta normaalista, arkisesta, ärsyttävästä, ihanasta, mahtavasta, surullisesta ja ilosesta asiasta täällä.
Imen itseeni kaiken tästä uskomattomasta mahollisuudesta jota arvostan enemmän ku mitään.

Ghana.