Viikko Ghanassa

Moikka taas pitkän tauon jälkeen!
Kaikista vastaantulleista pikkuongelmista (mm. netin kanssa) huolimatta, täällä mää nyt oon perillä meidän projektissa Kumasissa, Asenuassa, joka on siis paikka, joka on osa Kumasia, mutta ei sijaitse ihan lähellä keskustaa. Ensimmäinen viikko on menny ihan todella nopeesti ja tuntuu että ei toisaalta oo tehny vielä mitään mutta toisaalta kulttuurishokki on iskeny ihan kunnolla ku on tullu ihan hirveenä kaikkea uutta informaatiota ja kaikkialla kaikki on uutta ja asiat täytyy tehä ihan eri tavalla ja koko ajan on kuuma ja yleisesti vaan iso hämmennys koko ajan. Mutta kaikkeen tottuu ja kaikesta selviää. All in all kuitenki oon tosi onnellinen ja täällä on ihanaa ja ihmiset on älyttömän ystävällisiä ja ihania ja ruoka on tosi hyvää vaikka tulisuuteen täytyyki vielä vähän totutella.. Myös musiikki on melkein koko ajan läsnä jollain tavalla täällä, mikä on ihan parasta, mutta toisaalta kun sitä soitetaan tosi lujaa ja lähellä pitkälle yöhön ja ku se alkaa aamulla aikasin nii se ei välttis aina tunnu niin kivalta jos haluaa esim. nukkua 😄.

Accra

Viime viikon perjantaina ku lähin Suomesta matkaan, olin kuumeessa, joten matkaaminen Helsingistä Amsterdamiin ja Amsterdamista Accraan meni enemmän tai vähemmän koomassa. Mun paikat molemmilla lennoilla oli keskellä, joten nukkuminenki oli vähän astetta haastavampi tehtävä. Luulis että ois ollu helppo nukkua hankalastikki 1,5h yöunilla mutta ei se näköjään aina mee niin 😄. Ku lopulta saavuttiin Accraan, en voinu mitenkään maailman parhaiten ja aluksi en meinannu päästä läpi ekasta tarkastuksesta sen vuoksi ku mulla oli kuumetta. Siinä sitte istuin ja odotin että lentokoneellinen muita ohittaa mut ja sit kasvojen pesun ja jonku lapun täyttämisen jälkeen pääsin eteneen ja tietty siinä vaiheessa immigration jono oli joku yli tunnin mittanen. Joten ku lopulta pääsin laukkuineni kaikkineni kanssa ulos lentokentältä olin aikataulusta jäljessä melkein 3h, ku lentoki oli myöhässä tunnin. Onneksi mua edelleen oltiin siellä vastassa ja meille näytettiin paikat missä me nukutaan ja miten juodaan muovipusseista vettä. Perjantaina meitä vapaaehtosia tuli mun lisäksi vaan tanskalainen tyttö. Lauantaina tuli muut ja loput oliki sitte saksalaisia.

Meidän kaikkien huone Accran hostellissa

Mää jatkoin sairastamista koko alkuviikon kunnes päätettiin että meen varalta käymään sairaalassa tarkistuttamassa itteni, koska halusin päästä kuntoon mahollisimman nopeeta ku en halunnu missata mitään Ghana ja twi -tunteja. Joka ilta mun kuume siis nousi aika korkeelle joten maanantaina kävin sitte kahen "vanhan" vapaaehtosen, eli semmosten jotka on ollu täällä jo puolivuotta, kanssa sairaalassa ja mitään vakavaa ei ollu, mutta sain antibiootit ja se meniki sit seuraavan päivän aikana ohi. Sairaala oli tosi hämmentävä, toimiva kyllä, mutta toimintatavat oli vaan vähän erilaisia.

Accrassa meillä oli siis alkuleiri (joka kesti torstaihin asti) ja me vapaaehtoset saatiin siellä tiivis infopaketti Ghanasta ja Ghanan historiasta ja kulttuurista, meillä oli muutama twi-tunti (toivon että saan täällä elellessä paljon enemmän irti ja opin enemmän) ja saatiin ghanalaiset nimet. Mää sain nimekseni Abena, koska oon syntyny tiistai päivänä. Musta tuntuu jo tässä vaiheessa että tuun käyttämään sitä aika paljon koska Siiri tuntuu olevan hankala nimi, haha 😂.

Niin paljon sanoja niin vähässä ajassa, apuaaaa

Kumasi

Torstaina vapaaehtosista me, joiden projektit on Kumasissa, lähettiin aikasin aamulla isolla bussilla Accrasta Kumasiin jonne matka kesti noin 5h. Matka meni ihan lepposasti varsinki ku bussissa näytettiin ghanalaisia elokuvia ja ne oli kyllä jotain ainutlaatusta 😂. 

Luksusbussi

Mun kanssa samaan projektiin tuli saksalainen tyttö Marieke, ja oon kyllä kiitollinen kaverista jonka kanssa voin jakaa tän kaiken. Täällä meidän projektissa on valmiiksi myös 2 muutaki vapaaehtosta, itseasiassa samat tytöt, jotka käytti mua siellä sairaalassaki. Toinen niistä on myös saksalainen ja toinen itävaltalainen, mutta itävaltalainen lähtee jo maaliskuussa kotiin.

Mun ja Marieken huone

Toi kangas vasemmalla vie meidän huoneeseen

Me ollaan nyt täällä projektissa kolmatta päivää ja tiedetään suurinpiirtein mitä pitää tehdä jos haluaa syödä tai käydä vessassa ja vaikka ollaan saatu informaatiota ihan kamalasti kaikesta koulusta ja paikoista ja lapsista jne, kaikki on vielä niin overwhelming että mitään ei oikein käsitä vielä. Tähän mennessä ollaan vaan tutustuttu tähän paikkaan ja Pauline ja Lili ("vanhat") on opettanu miten asiat sujuu ja näin. Lapset on ihan älyttömän rakkaita ja ne ei varmaan tiedäkkään että semmonen käsite ku ujostelu on olemassa. Sylipaikoista ja puheenvuoroista suurinpiirtein tapellaan. Mutta ehkä se on myös alkuhuumaa, ku taas uusia obruneita (valkoihoisia/ulkomaalaisia) saapuu.

Kauempana näkyy meiän vesipiste ja etualalla oleva rakennus on meiän keittiö

Vaaleanpunanen rakennus on meiän vessa

Nyt on sunnuntai ja tää päivä on pyhitetty vaan chillaukselle niinku lauantaiki (paitsi paikalliset on kirkossa) ja ehkä myös ekalle pyykkäysurakalle. Luvattiin myös Marieken kanssa käydä tutustumassa ympäristöön yhen lapsista kanssa. 

Musta tuntuu että tää postaus oli vähintäänki yhtä sekava ku mun pää tällä hetkellä, joten sopii teemaan. Osa kuvista on otettu puhelimella ja osa kameralla joten älkää ihmetelkö laadun vaihtelua 😄.