Lupasin aina joskus postata tänne myös jotain pikkuvideoitakin, joten tässäpä näitä muutama! Videoita siis koulusta ja muutenki perusarjesta ja työtehtävistä lasten kanssa 😄.
Koulubussin oottamista aamulla 😂💕:
https://www.youtube.com/watch?v=eFe-raYK5A8&feature=youtu.be
Oppitunti 1:
https://www.youtube.com/watch?v=eZ6fNurSblc&feature=youtu.be
Koulussa lasten leikkien perään kattomista ja niitten kanssa leikkimistä:
https://www.youtube.com/watch?v=ot6llhtD2G8&feature=youtu.be
Oppitunti 2:
https://www.youtube.com/watch?v=_W999RA5gDA&feature=youtu.be
Lasten vientiä kotiin:
https://www.youtube.com/watch?v=XYCEfVCTUfg&feature=youtu.be
💖💓💗💝💘
maanantai 29. toukokuuta 2017
torstai 25. toukokuuta 2017
Arkea ja sairastelua
Ensinnäki, miten hullua on, että mun reissusta on menny jo yli puolet??
Vapun jälkeen alko työt, tai paremminki ois pitäny alkaa. Lapsia ei nimittäin ilmestyny kouluun yli 100 oppilaasta ku parhaimmillaan 6-8 sen koko viikon aikana. Täällä nimittäin vanhemmat ajattelee voivansa ottaa lapsillensa omia lomia vielä yhen ylimääräsen viikon ennen ku tuo ne takas kouluun. Se taas on tietenki hankalaa koululle, koska meidän koulu täällä oikeasti tarvii kaiken rahan - eli kaikki oppilaat käytännössä -, mitä se vaan saa haalittua, jotta se pystyy maksamaan mm. opettajille palkat.
Meki mentiin jopa kolmena aamuna omille pysäkeille/kodeillemme hakemaan lapsia vastuuntuntoisesti kouluun, minäki innoissaan näkemään taas "mun" lapsia, mutta sieltä vaan käännytettiin pois sanomalla että "ai, ei me tiedetty että koulu alkaa jo tänään, lapset tulee sitten huomenna". Sitten menin seuraavana päivänä ja silloin mun mukaan lähti yhdet veljekset, mutta sen jälkeen, ku sitä seuraavana päivänä menin taas hakemaan lapsia, mulle sanottiin suoraan että ne tulee vasta ens viikolla, eikä kukaan siis tullu 😀. Ja tää ongelma vallitsee kuulemma ihan kaikkialla Ghanassa. Hassua. No, meillä oli myös sitte rento lasku töihin. Niitten lasten kanssa ketä koulussa nyt minäki päivänä oli, plus meidän omien täällä asuvien lasten kanssa me vaan piirrettiin, väritettiin, hypittiin hyppynarua, pelattiin futista ja leikittiin ja viihdytettiin niitä ja olihan se kyllä hauskaa!
Varsinaisena ensimmäisenä kouluviikkona oliki sitte luvassa enemmän töitä ku koskaan aikasemmin ja se tuntu kyllä itseasiassa vaan paremmalta, koska aiemmin olin ollu töissä vaan mun tunnit ja lasten viennit kotiin ja hakemiset kouluun, koska mulle ei ollu ihan selvää mitä kaikkea multa siis ootetaankaan. Mutta lomaa edeltävän kokouksen jälkeen kaikki oli uudella lailla selvää ja tuntuu taas paljon enemmän siltä että on oikeesti avuksi. Nyt ollaan koulussa siis omien tuntien lisäksi koko aamu lounaaseen asti. Lounastunnin jälkeen on sit meidän oma tunnin tauko, eli meillä on pari tuntia taukoa, ennen ku alkaa lasten kotiinvienti rumba. Ja sillon, kun mulla on vapaapäivä omista tunneista (eli perjantaina), auttelen nurseryn madameja.
Sen viikon aikana pidettiin myös opettajien, rehtorin, sekä Naomin kanssa kunnon kehityskeskustelu, miten ja mitä asioita täällä koulussa pitäis kehittää ja olihan siellä paljon puhetta, mutta tiedä sitten afrikkalaiseen tyyliin, toteutuuko puoletkaan niistä asioista 😃. Siitä oon ainaki ilonen, että kerrottiin Naomille yhdestä sattumuksesta kanen, eli "kepin" käytön kanssa joka sattu myöskin tolla samaisella viikolla, ja onneksi se myös otti sen tosissaan ja otti sen myös puheeksi kokouksessa. Suoraan meidän suusta varmaan kukaan opettaja ei olis ottanu meitä vakavasti, vaan naureskellu vaan. Tää tilanne oli kuitenki sellanen, että siihen oli pakko puuttua, oli tapa kuinka kulttuurin juurissa tai ei.
Kolmas viikko (loman jälkeen) eli viime viikko on ollu yks raskaimmista. Fyysisesti ja henkisesti.
Maanantai alko mun osalta ihan hyvin. Lili ja Marieke oli molemmat poissa pelistä, olin siis yksin töissä. Sitte ma-ti välisenä yönä sairastuin mahatautiin (taas) ja aattelin että ok, oon syöny jotain väärää, ok tää menee parissa päivässä ohi, kyllä mää pääsen Accraan viikonloppuna. Keskiviikkoaamuna herään siihen että mulla on 40 astetta kuumetta. Siinä ei sitte aikailtu ja lähettiin heti sairaalaan ottamaan malariatestit sun muut. Ne 4-5h siellä sairaalassa oli ehkä maailman hirveimmät, ku en jaksanu istua, en pystyny seisomaan pyörtymättä, se kaikki oottaminen oli vaan yhtä kidutusta, ja sieltähän se sitte tuli: malaria. Jes. Mahtavaa. This is what I wanted just now.... Ei kait siinä sitte ku läjä lääkkeitä kainaloon ja takas kotiin sairastaan. Kuume sentään laski. Sillon Luulin jo että nyt pääsen rauhassa parantelemaan ja lepäämään, kunnes joudun uudestaan sairaalaan yöllä. Henkilökohtasista sairaudellisista syistä.
Mutta elossa oon ja nyt jo ihan terveenä, Accraan en päässy ja viikonlopun olin yksin kotona lopen tylsistyneenä yrittäen levätä malarian lääkkeitten kanssa pois.
Eilen (24.5) olin jo töissä ja tänään on vapaapäivä koska on African Unity Day ja se on täällä public holiday.
Tää vapaapäivä onki sit menny kivasti pestessä pyykkiä ja siivotessa tätä meidän huonetta (vihdoin). Reippaus on maksimissaaan 💪!
Vapun jälkeen alko työt, tai paremminki ois pitäny alkaa. Lapsia ei nimittäin ilmestyny kouluun yli 100 oppilaasta ku parhaimmillaan 6-8 sen koko viikon aikana. Täällä nimittäin vanhemmat ajattelee voivansa ottaa lapsillensa omia lomia vielä yhen ylimääräsen viikon ennen ku tuo ne takas kouluun. Se taas on tietenki hankalaa koululle, koska meidän koulu täällä oikeasti tarvii kaiken rahan - eli kaikki oppilaat käytännössä -, mitä se vaan saa haalittua, jotta se pystyy maksamaan mm. opettajille palkat.
Meki mentiin jopa kolmena aamuna omille pysäkeille/kodeillemme hakemaan lapsia vastuuntuntoisesti kouluun, minäki innoissaan näkemään taas "mun" lapsia, mutta sieltä vaan käännytettiin pois sanomalla että "ai, ei me tiedetty että koulu alkaa jo tänään, lapset tulee sitten huomenna". Sitten menin seuraavana päivänä ja silloin mun mukaan lähti yhdet veljekset, mutta sen jälkeen, ku sitä seuraavana päivänä menin taas hakemaan lapsia, mulle sanottiin suoraan että ne tulee vasta ens viikolla, eikä kukaan siis tullu 😀. Ja tää ongelma vallitsee kuulemma ihan kaikkialla Ghanassa. Hassua. No, meillä oli myös sitte rento lasku töihin. Niitten lasten kanssa ketä koulussa nyt minäki päivänä oli, plus meidän omien täällä asuvien lasten kanssa me vaan piirrettiin, väritettiin, hypittiin hyppynarua, pelattiin futista ja leikittiin ja viihdytettiin niitä ja olihan se kyllä hauskaa!
 |
| Kaksoset Gideon & Gabriel |
 |
| Ronald & Kofi |
 |
| Franklina eli Frankie |
 |
| Frankie ja Kofi 💖💖 |
 |
| Odifuo (ei mitään hajua kirjotetaanko oikeesti tolleen 😂) |
 |
| Kofin isoveli Daniel ja Boadi Isaac |
 |
| Ronald (mutta lausutaan täällä Reynold) |
 |
| Jompi kumpi kaksosista. Ehkä Gideon. |
 |
| Frankie and Kofi |
 |
| Kofi |
 |
| Golder, Neta, Portia (en taaskaan oo 100% varma kirjotusasuista) |
 |
| Daniel |
 |
| Daniel ja Akwesi |
Varsinaisena ensimmäisenä kouluviikkona oliki sitte luvassa enemmän töitä ku koskaan aikasemmin ja se tuntu kyllä itseasiassa vaan paremmalta, koska aiemmin olin ollu töissä vaan mun tunnit ja lasten viennit kotiin ja hakemiset kouluun, koska mulle ei ollu ihan selvää mitä kaikkea multa siis ootetaankaan. Mutta lomaa edeltävän kokouksen jälkeen kaikki oli uudella lailla selvää ja tuntuu taas paljon enemmän siltä että on oikeesti avuksi. Nyt ollaan koulussa siis omien tuntien lisäksi koko aamu lounaaseen asti. Lounastunnin jälkeen on sit meidän oma tunnin tauko, eli meillä on pari tuntia taukoa, ennen ku alkaa lasten kotiinvienti rumba. Ja sillon, kun mulla on vapaapäivä omista tunneista (eli perjantaina), auttelen nurseryn madameja.
Sen viikon aikana pidettiin myös opettajien, rehtorin, sekä Naomin kanssa kunnon kehityskeskustelu, miten ja mitä asioita täällä koulussa pitäis kehittää ja olihan siellä paljon puhetta, mutta tiedä sitten afrikkalaiseen tyyliin, toteutuuko puoletkaan niistä asioista 😃. Siitä oon ainaki ilonen, että kerrottiin Naomille yhdestä sattumuksesta kanen, eli "kepin" käytön kanssa joka sattu myöskin tolla samaisella viikolla, ja onneksi se myös otti sen tosissaan ja otti sen myös puheeksi kokouksessa. Suoraan meidän suusta varmaan kukaan opettaja ei olis ottanu meitä vakavasti, vaan naureskellu vaan. Tää tilanne oli kuitenki sellanen, että siihen oli pakko puuttua, oli tapa kuinka kulttuurin juurissa tai ei.
Kolmas viikko (loman jälkeen) eli viime viikko on ollu yks raskaimmista. Fyysisesti ja henkisesti.
Maanantai alko mun osalta ihan hyvin. Lili ja Marieke oli molemmat poissa pelistä, olin siis yksin töissä. Sitte ma-ti välisenä yönä sairastuin mahatautiin (taas) ja aattelin että ok, oon syöny jotain väärää, ok tää menee parissa päivässä ohi, kyllä mää pääsen Accraan viikonloppuna. Keskiviikkoaamuna herään siihen että mulla on 40 astetta kuumetta. Siinä ei sitte aikailtu ja lähettiin heti sairaalaan ottamaan malariatestit sun muut. Ne 4-5h siellä sairaalassa oli ehkä maailman hirveimmät, ku en jaksanu istua, en pystyny seisomaan pyörtymättä, se kaikki oottaminen oli vaan yhtä kidutusta, ja sieltähän se sitte tuli: malaria. Jes. Mahtavaa. This is what I wanted just now.... Ei kait siinä sitte ku läjä lääkkeitä kainaloon ja takas kotiin sairastaan. Kuume sentään laski. Sillon Luulin jo että nyt pääsen rauhassa parantelemaan ja lepäämään, kunnes joudun uudestaan sairaalaan yöllä. Henkilökohtasista sairaudellisista syistä.
Mutta elossa oon ja nyt jo ihan terveenä, Accraan en päässy ja viikonlopun olin yksin kotona lopen tylsistyneenä yrittäen levätä malarian lääkkeitten kanssa pois.
Eilen (24.5) olin jo töissä ja tänään on vapaapäivä koska on African Unity Day ja se on täällä public holiday.
Tää vapaapäivä onki sit menny kivasti pestessä pyykkiä ja siivotessa tätä meidän huonetta (vihdoin). Reippaus on maksimissaaan 💪!
 |
| Randomisti loppuun Eddie-kissa kun se tuli turvaan meiän huoneeseen sadetta 😂 |
perjantai 19. toukokuuta 2017
Matkatarinoita part 2: Ferry trip, Koforidua & muuta sekalaista
Meidän seuraava lomaviikko alko reippaan kevyesti sunnuntaiaamuna klo 5, kun piti olla valmiina klo 6 Escapeen tilattua trotroa varten. Siitä lähti sitten meidän matka vaihdon kautta Takoradiin, jossa vaihdettiin bussi jolla mentiin Accraan, jossa vaihdettiin vielä trotroon, joka meni sit meidän sen päivän päätepysäkkiin Akosomboon. Matkustettiin yhteen putkeen n. 13h. Kyllä, perse oli puutunu.
Akosombossa vietettiin vaan 1 yö ja muutama tunti, koska seuraavana päivänä neljältä meidän jännittävä lauttamatka lähti käyntiin 😁.
24.-26.4 Akosombo, Volta ja Yeji lauttareissu (En kaupungeista osaa sanoa oikein mitään, mutta Voltan ympäristö on kaunista ja ihanan vihreää)
Tämän reissun ansiosta me viimeistäänki opittiin, että kannattaa lukea tarkasti ja useampaan kertaan mitä oppaissa sanotaan mistäki jutusta. Tällä kertaa siis sitten kun oltiin ostamassa lippuja lauttaan ja kun päätettiin mennä 2. luokkaan koska se oli n. 60ghc halvempi ku 1. luokka ja jotenki oletettiin että siellä on hyttejä myös. Oletettiin väärin, koska vaan 1. luokassa oli hyttejä ja niitäkin vaan 2. No, jotku toiset onnekkaat sai niissä siis viettää yönsä, kun me sillä välin vietettiin n. 32h lautan ruokasalissa, mikä oli siis se 2. luokka. Yöt meni nukkuessa pöydillä ja penkeillä. Saatiin vähän outoja katseita kun oltiin siellä ja kun paikallisilla oli kaiken maailman patjoja ja kankaita mukana ja meillä nyt oli vaan meidän reput 😂. Meille oli myös vähän epäselvää kauanko se matka tulee kestämään ja niin oli ilmeisesti sillä lautalle työskentelevillekin, kun meille sanottiin että ollaan 26.4 aamulla perillä meidän päämäärässä Yejissä. Oltiinki perillä jo joskus puolen yön aikaan ja oltiin nukkumassa, kunnes joku tulee herättään meidät että hei teiän pitäs poistua tästä lautasta nyt ja samalla sinne kiirehti jo uusia matkustajia varaamaan paikkoja. Siinä siis kamat kasaan supernopeesti ja ulos lautasta ja miettimään et mihis sitte. Löydettiin onneksi taxi ja väsyneitten, sekavien, hämmentävien keskustelujen, väittelyiden ja tinkausten jälkeen päädyttiin johonkin lodgeen missä päästiin viettään meidän loppuyö. Tosin sillonki meiltä meinattiin riistää ihan naurettava määrä rahaa yhdeltä yöltä. I mean, 600ghc??? Juu ei. Lopulta maksettiin 35ghc per naama. Hyvä me.
Mutta, kaikki lihaskivut ja epähygienia ja tylsyyden hetket ja lievä nälkä koko ajan oli kaiken arvosta. Seikkailua.
26.4.-30.4 Koforidua & Boti Falls (Jotenki chilli paikka, myöskin tuntu että se oli vähän kehittyneempi infrastruktuuriltaan, ku monet muut kaupungit missä täällä oon vieraillu!)
Heti aamulla lähettiin Yejistä matkustamaan kohti Koforiduaa, missä meidän oli tarkotus viettää meidän loppuloma. Meiän trotro matka Yejistä sinne kulki Kumasin kautta, ja itseasiassa ohitettiin meidän kotikatu ja muut tutut hoodit siinä samalla ja se oli jotenki tosi absurdia kun vaan ajettiin ohi eikä pysähytty. Tuntu että oltais oltu enemmän ku 2 viikkoa jo sillä hetkellä poissa. Anyway, illan pimennyttyä päästiin Koforiduaan, ja vaikka sielläkään ei päästy sinne hostelliin minne oli tarkotus, päästiin toiseen paikkaan, mikä osottautukin ihan tosi kivaksi paikaksi 😊.
Koforidua oli just hyvä paikka vaan olla ja toipua edellisten päivien pelkästä paikasta toiseen matkustamisesta 24/7. Siispä siellä vaan syötiin hyvää ruokaa, käytiin kattomassa ja ihmettelemässä ympäristöä keskustassa ja vierailtiin kauniilla Boti Fallseilla.
30.4 sunnuntaina me suunnattiin itsemme takas kotia ja projektia kohti, ja oli kyllä yllättävänki kiva palata ja tuntu myös erilaiselta. Hyvällä tavalla. Lapset ja kaikki muut tutut tuli juosten syliin/halaamaan ja kyllähän siinä herkisty 💗.
Loma teki siis kaikenkaikkiaan tehtävänsä.
Akosombossa vietettiin vaan 1 yö ja muutama tunti, koska seuraavana päivänä neljältä meidän jännittävä lauttamatka lähti käyntiin 😁.
24.-26.4 Akosombo, Volta ja Yeji lauttareissu (En kaupungeista osaa sanoa oikein mitään, mutta Voltan ympäristö on kaunista ja ihanan vihreää)
 |
 |
| Koko Volta siis ihan melkein päästä päähän. |
Mutta, kaikki lihaskivut ja epähygienia ja tylsyyden hetket ja lievä nälkä koko ajan oli kaiken arvosta. Seikkailua.
 |
| Akosombo |
 |
| Akosombo |
26.4.-30.4 Koforidua & Boti Falls (Jotenki chilli paikka, myöskin tuntu että se oli vähän kehittyneempi infrastruktuuriltaan, ku monet muut kaupungit missä täällä oon vieraillu!)
Heti aamulla lähettiin Yejistä matkustamaan kohti Koforiduaa, missä meidän oli tarkotus viettää meidän loppuloma. Meiän trotro matka Yejistä sinne kulki Kumasin kautta, ja itseasiassa ohitettiin meidän kotikatu ja muut tutut hoodit siinä samalla ja se oli jotenki tosi absurdia kun vaan ajettiin ohi eikä pysähytty. Tuntu että oltais oltu enemmän ku 2 viikkoa jo sillä hetkellä poissa. Anyway, illan pimennyttyä päästiin Koforiduaan, ja vaikka sielläkään ei päästy sinne hostelliin minne oli tarkotus, päästiin toiseen paikkaan, mikä osottautukin ihan tosi kivaksi paikaksi 😊.
Koforidua oli just hyvä paikka vaan olla ja toipua edellisten päivien pelkästä paikasta toiseen matkustamisesta 24/7. Siispä siellä vaan syötiin hyvää ruokaa, käytiin kattomassa ja ihmettelemässä ympäristöä keskustassa ja vierailtiin kauniilla Boti Fallseilla.
30.4 sunnuntaina me suunnattiin itsemme takas kotia ja projektia kohti, ja oli kyllä yllättävänki kiva palata ja tuntu myös erilaiselta. Hyvällä tavalla. Lapset ja kaikki muut tutut tuli juosten syliin/halaamaan ja kyllähän siinä herkisty 💗.
Loma teki siis kaikenkaikkiaan tehtävänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)