Lake Bosomtwe etc.

Sain pari päivää sitte kuulla että mun työt loppuu reilu kuukauden päästä. Se anto meille tiedon että loppuaika 27.7 jälkeen mulla on lomaa ihan siihen asti ku lähen kotiin. Marieke sai myös tietää että tänne on tulossa seuraavaksi poika ja tyttö Saksasta mun ja Lilin lähdön jälkeen. Lähtö tulee kokoajan lähemmäs ja viikonloputki on jo laskettu ja melkein jokaselle on jo jotain suunnitelmaa.
Kauhistus, ahistus ja hämmennys.


Viime arkiviikkoina arki on ollu niin arkea ku arki voi olla. Hyviä hetkiä, hauskoja hetkiä, mahtavia hetkiä sekä huonoja hetkiä ja erityisen huonoja hetkiä. Niin lasten ku opettajienki kanssa. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa kohta 5kk sitä puheenaihetta huolella vältelleenä jouduin puhumaan uskonnosta ja syy miks sitä oon vältelly on, että mua on siitä varotettu ja täällä uskonnonharjottaminen on todellaki niin erilaista ja extremeä (varsinki tässä piirissä missä mää asun), että en oikeestaan oo uskaltanu kohdata koko aihetta. Hoidin tilanteen kuitenki ihan hyvin mielestäni selittäessäni jotaki siitä että uskonnonharjottaminen on ihan erilaista Suomessa ja että kaikki nää jutut on muutenki enemmänki ihmisten yksityisiä asioita. Mut kyllä pitkälti sivuutettiin mielipiteineni siltikin, mutta loppujenlopuksi pystyin kuitenki nätisti ohjaamaan keskustelun muihin juttuihin.. 😄

Anyway tällä hetkellä tuntuu siltä että nyt viimeistäänki mun elo on täällä rutinoitunutta.
      Ensimmäiset pari kuukautta meni jonkinäkösessä kulttuurishokissa ihmetellessä ja totutellessa ja sopeutuessa ja sillon tapahtu varmasti eniten kaikkien asioiden pohtimista ja huomaamista ja kasvamista. Sen jälkeen ku asiat oli tuttuja ja ihmiset oli tuttuja ja huomas asettuneensa, alko arki ja arjen normaalit haasteet. Ja seki on tietysti oma haasteensa selvitä sit täysin erilaisessa arjessa, vaikka sen ymmärtäiski (tai ainaki luulis ymmärtävänsä) ja vaikka siihen ois jollakilailla jo sopeutunu. Puhumattakaan nyt kielestä, jota en edelleenkään osaa sen enempää ku sanoa kyllä, ei ja kiitos, vaihtaa kuulumiset, tervehtiä, ostaa asioita ja käskeä lapsia istumaan, tulemaan ja kävelemään. Plus jotain muita random sanoja. Puheesta saan vaan tosi harvoin selvää. Tää kieli on asia joka harmittaa mua ihan tosi paljon koska oon tosi halukas ja innokas oppimaan, mutta twitä on hankala oppia ku se on niin erilainen kaikkiin muihin kieliin mitä oon opiskellu. Saksaaki oon oppinu täällä ihan nollasta enemmän ku twitä ihan vaan sen takia koska sanoja on ollu helppo arvata jos yhistelee vähän enkusta, ruotsista tai ranskasta. Twi vaan ei oo lähelläkään mitään näistä niin ääntämiseltään ku sanoiltaankaan, vaikka muuten se on ilmeisesti ihan tosi helppo kieli. Toivon että täällä ois joku joka vois pitää jotain twi tunteja muutaman kerran viikossa. Oon oikeesti tehny effortia sen eteen et saisin jotain apuja aina siihen että oppisin ja oon yrittäny itekki aina välillä jotain opetella. Keksin kyllä vielä jonku keinon miten mää sitä opin, oli se sitte jo takas Suomessa tai vielä täällä!!

aamubussiväsy

Sit lyhyesti vielä viime viikonlopuista.

10.-11.6 viikonloppuna lähettiin kahen meiän vapaaehtoskaverin kanssa parin tunnin trotromatkan päässä olevalle Lake Bosomtwelle rentoutuun ja oli kyllä ihan täydellistä vaan syödä ja juoda hyvin ja rentoutua rannalla (uimaan ei uskallettu mennä), pelata biljardia ja jutella ja nauttia toistemme seurasta.

Lauantaina kuultiin Lake Bosomtwella että Sunnuntaina Kumasin stadionilla pelataan Ghana vs. Etiopia futismaaottelu ja mehän sitte innostuttiin siitä ja päätettiin lähteä sunnuntaina vähän aikasemmin ku eka oli tarkotus ja kiirehtiä sinne peliin. Let me just say että olin vaan ihan hype!!! Oon aina halunnu käyä futismatsissa ja nyt pääsin kattoon maaottelua Afrikassa. Kuin huippua. Tunnelma täpötäydellä stadionilla oli ihan mieletön ja vielä ku Ghana voitti Etiopian 5-0 niin torvet ja rummut vaan soi!!

Nyt viime viikonloppuna lauantaina käytiin Kumasin uudessa kauppakeskuksessa Shopritessä, joka oli ihan VALTAVA. Ja ainaki yhtä moderni ellei vielä modernimpiki mitä Suomessa kauppakeskukset on tai kotona vaikka Valkea.. Ja arvatkaa mitä Siiri tuntee. Ahistusta. Kaikkea oli jotenki liikaa ja vessatki oli liian luksusta ja äähh 😃.

Siitä tuli mieleen että tällasta se elämä on ihan normaalisti kotona ja siitä tuli mieleen että miten selviän jos jo tämmönen herättää tämmöset tunteet. Miten mää siihen kaikkeen palaan...? No, Shopriten jälkeen käytiin tutustumassa yhen meiän vapaaehtoskaverin projektiin ja illalla mentiin ulos kavereitten kanssa! Oli tosi kiireinen ja toiminnantäyteinen lauantai, mutta hauska!
     Sunnuntaina taas käytiin semmosessa palatsissa täällä Kumasissa ku Manhyia Palace. Siellä oli sellanen festivaali ja nähtiin siellä Ashanti King! Olihan se kyllä aika siistiä,  vaikka ei tajuttu yli puoliakaan mitä siellä puhuttiin/tapahtu 😃.

Kaunein sana on ruoka

Nyt kun jo yli 4kk on tullu täällä vietettyä niin aattelin että ehkä on aika avata vähän tätä maan ruokakulttuuria.

Mun näkemyshän ghanalaisesta ruoasta ei oo ihan se kaikista autenttisin, koska oon kasvissyöjä ja täällä kuitenki syödään lihaa ja kalaa. Ei kuitenkaan läheskään niissä määrin mitä Suomessa esim. yhellä aterialla syödään. Lisäksi en vaan yksinkertasesti pysty syömään samallalailla tulista ruokaa mitä täällä tyypit syö. Mun tulisuuden sietokyky on ehottomasti nyt korkeemmalla, mutta raja tuli silti kyllä vastaan. En esim. syö koulussa tarjottavaa stewtä enkä myöskään kadun varsilta ostaessa ja aina kun jotain "streetfoodia" ostan, pitää mainita että no pepper.
"Mempee meat, mempee fish, mempee pepe", on se peruslitania mitä hoetaan aina ku ostetaan kaduilta ruokaa (Mempee tarkottaa siis 'ilman' ja taaski oon aika varma että toi ei oo oikea kirjotusasu). Kaikki me kolme siis satutaan olemaan kasvissyöjiä, mikä on tosi kätevä juttu myöski sen kannalta että täällä kotona meille ei tartte kokata illallisella miljoonaa eri ruokaa.

Yks yleisimmistä (ja tylsimmistä) ruoista mitä itellä tulee täällä väkisinki syötyä on ehottomasti valkonen riisi. Lounaaksi ostetaan monesti riisiä ja avokadoa, riisiä ja paistettuja kananmunia tai riisiä ja mustasilmäpapuja ja kaikkia noita sekasin. Joskus myös spagettia ja tomaattikastiketta tai avokadotomaatti"salaattia".
Varsinaisia riisi dishejä on siis kuitenki:
- jollof rice
- rice balls
- fried rice

Jollof rice (thanks google kuvasta)

Joskus ollaan tosi luovia....

Toiset on yam eli jamssi ja plantain eli keittobanaani. Niitä syödään yleensä keitettynä tai uppopaistettuna öljyssä. Niitä syödään yleensä ihan vaan käsin dipaten millon mihinki stewhen. Mää ite tykkään enemmän jamssista ku keittobanaaneista. Yks mun lemppariruoista täällä onki keitetty jamssi ja sellanen vihree stew joka on tehty palmuöljystä, maapähkinätahnasta ja cocoyamin lehdistä tmv.

Keitettyä jamssia ja vihannes stew

Kaikista lempparein ruoka kuitenki on varmaan redred joka koostuu siis uppopaistetuista keittobanaaneista ja mustasilmäpavuista palmuöljyssä.

Redred

Sit on tietysti banku ja fufu, jotka molemmat muistuttaa sellasta taikinapalloa, mutta molemmat on kuitenki tehty eri aineksista. Sit niitä syödään käsin jonku keiton kanssa. Meillä on tosi harvoin fufua tai bankua ruokana (osaksi varmaan sen takia että normaalisti kaikki ne keitot on lihan tai kalan kanssa), joten meillä on aina bileet kun sitä on, koska se tomaattikeitto mitä saadaan sen kanssa on niin hyvää 💗. Banku jauhetaan/taotaan ainaki cassavasta (google kääntäjän mukaan maniokki suomeksi??), fufu taas jamssista tai keittobanaanista ja cassavasta ja jotenki silleen. Se on mulle edelleen vähän mysteeri. Mää en oikeestaan tykkää hirveesti bankusta, mutta fufu taas on kyllä yks lemppareita!

Fufu (thanks google kuvasta taas)

Yks asia mikä on alkanu pikkuhiljaa jopa ärsyttään ruoissa täällä on se, että jokaikiseen paikkaan tungetaan sipulia. Sipuli on ihan ok, mutta 4kk jälkeen ku sitä on jokasessa ruoassa niin ei hirveesti enää inspaa.

Snackkejä (mitä on tosi vähän täällä) mitä me täältä ostetaan, on paahdetut maapähkinät ja muut pähkinäjutut, shortbread (semmosia normi yksinkertasia pikkuleipiä) ja plantain chips jotka on ihan sairaan hyviä!! Joskus tulee myös pilattua hampaita sugarcanella eli sokeriruo'olla 😉.

groundnuts

Ainii ja ei saa unohtaa yhtä pika- ja yöruoaksi muodostunutta lempparia eli indomieta! Kasvissyöjäversio sisältää nuudeleita, vihanneksia ja kananmunaa 😋.

Ja vettähän juodaan näistä muovipusseista, jos en oo jo maininnu aikasemmin! 😄

Thinking thoughts

Pakko kirjottaa tänne tästä viikosta ku on ollu jotenki niin monipuolista fiiliksineen kaikkineen.
Ensinnäki viikko ei alkanu ollenkaan lupaavasti, olin niin väsyny ja kaikki tuntu niin raskaalta ja en tienny mitä tehä tunneilla lasten kanssa ja se kaikki tais heijastua sit lapsistaki ku ne ei myöskään jaksanu keskittyä sitä vähääkään mitä yleensä :D. Ja se nyt taas ei ollu ollenkaan omiaan parantaan mun mielentilaa ja olin koko ajan ärsyyntyny ja en suoraan sanottuna vaan jaksanu ollenkaan ketään pikkusiakaan, vaikka ne ois vaan halunnu pitää kädestä.
Tietty sinä samana maanantaipäivänä välitunnilla ku päätin skarpata niin koko välitunti menee siihen että mun molemmissa jaloissa ja käsissä roikkuu/on kiinni 10 2-4 vuotiasta yliaktiivista ja pomppivaa pikkusta. Ja lisää juoksee mukaan läjään: "OBRUNIIIIII" tai jos ne muistaa mun nimen nii "SHILIII/CHILIII/SIGLIII". Että oli siinä tasapainon pitämisessä tekemistä. Kävi myös ihan tosissaan työstä päästä niistä lapsista irti ja ne ei vaan uskonu että ei oo kivaa enää vaan siitä tuli hauska leikki joka kesti sen koko 20min välitunnin. Sen jälkeen viimeistäänki olin ihan hermoraunioina. Pointti ehkä kuitenki oli, että ei oo aina helppoa ja ihanaa 😃.

Loppuviikko kuitenki - vaikka väsyny edelleen oon ollukki -, on ollu tosi rento ja mulla on ollu jopa hauskaa töissä. Oppilaat oli tosi rentoja opettaa ja rakastan opettaa varsinki 6lk, koska ne kuuntelee ja tekee mitä käsketään ja niille on mukavaa myös höpötellä kaikenlaista siinä lomassa ku ne piirtää (siinä tapauksessa jos tunnilla siis piirretään). 
Hauskan tästä loppuviikosta on itseasiassa yllättäen tehny opekollegat, koska oon nyt jutellu enemmän joittenki niistä kanssa ja niitten kanssa on oikeesti ihan hauskaa pelleillä ja heittää tyhmää läppää ja keskustella Suomen ja Ghanan eroista varsinki ku ne ei tiiä yhtään mitään Suomesta. Oon jopa nauranu tosi paljon myös nyt näinä viimepäivinä töissä. Ei siis sillä ettäkö oisin yleensä hirveen möks ja vakava, nyt vaan oli tavallistaki hauskempaa! Ja thank god lasten vienti kotiinki on ollu joka päivä ihan ok, ku yleensä se on melkein se raskain osa päivästä.

Vapaa-ajalla oon viimeviikkoina alkanu kärsiä semmosesta asiasta mitä kutsun the room anxietyksi, mikä mulle siis ei periaatteessa oo uus käsite ollenkaan, koska täähän siis tarkottaa sitä, että haluais ja olis mieluummin aina jossain muualla ku täällä huoneessa, mikä siis on meille niinku se koti nyt ja kotona Suomessa olin aina menossa ja mielelläni lähin reissuun enkä ois halunnu tulla kotiin koskaan. Pienestä pitäen. Mut oon jotenki niin sick of tähän huoneeseen ja täällä makaamiseen ku tuntuu että aina vaan illat täällä makaan tekemättä yhtään mitään. Voi kyllä olla että reagoin muutenki voimakkaammin tekemisen puutteeseen ja varsinki ku olin just sänkypotilaana viikon. Anyway oon monena iltana päätyny vaan istumaan ja ihmettelemään tossa ulkona ja oottanu josko joku tuttu menis ohi kenen kans vois vaihtaa vaikka pari sanaa. Torstai ja perjantai-iltana väritettiin lasten kanssa ja onneks toissa viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa ulkona ja pääsin tanssimaan ja sosiaalistumaan muittenki ku näitten mun kämppisten ja täällä asuvien tyyppien kanssa. 
         Nyt viime viikonloppuna taas suunnitelmat meni puoliksi ihan mönkään koska tämän sadekauden sateet :):):). Tuntuu että pisimmät ja rankimmat sateet osuu jotenki aina just viikonlopulle ja ku täällä kaikki tekeminen on ulkona, nii sade pretty much pilaa sit aina mahollisuudet tehä jotain. Mutta tällä kertaa meiän lauantain suunnitelmat siirty vaan sunnuntaille ja lauantaina kuitenki illalla käytiin pareilla ghanalaisten kavereitten ja muitten vapaaehtoskavereitten kanssa pareilla, koska yks mun ja Marieken kanssa samaan aikaan tullu vapaaehtonen tuli Accrasta kattomaan meitä ja meiän meininkejä Kumasissa. Oli kyllä tosi hauskaa. Harmi ku ei oltu kovin kauaa.. Sunnuntaina sit mentiin tutustuun meidän Kumasi kollegojen projektiin Tanosoon ja siellä oli kyllä ihan erilaiset puitteet asumisen puolesta ku meillä 😃. Kaikilla kolmella on siellä omat huoneet jotka on isompia ku tää meidän huone täällä jossa asutaan kolmestaan haha. Mutta rakastan silti kyllä meiän projektia 💕. Sen jälkeen mentiin uimaan jonku hotellin uima-altaalle, tosin vaan osa ui, osa pelas korttia ja nautti juomista. Sitte oltas menty johonki syömään mutta alkoki satamaan aivan täysiä ja kastuttiin kaikki ihan litilätimäriksi ja siihen kaatu se suunnitelma. Oli myös tarkotus tavata sillonki meiän ghanakavereita, joka ois ollu varsinki mulle kiva, koska ois ollu joitaki muitaki ihmisiä ketkä ei puhu saksaa.. 😄 Loppuilta ku meniki siinä että kuivateltiin ja "juteltiin" tai mää en oikeestaan jutellu, koska siinä jutussa on hirveen vaikee pysyä mukana 7 muun saksalaisen kanssa, vaikka kuinka oisit oppinu hyvin ymmärtään jo muutamassa kuukaudessa kieltä. Vihaan kielimuureja 😄.

Black & Yellow menossa indomien hakuun sateeseen 💪

Extreme hiustenleikkuusessiot surkeimmilla saksilla ikinä

Freshhh hair

Freshhh face

Plz ruokaaa

Mutta koto-Suomesta puheen ollen, ekaa kertaa elämässäni musta tuntuu että on jotain merkkejä koti-ikävästä havaittavissa. Toisaalta taas ajatus siitä, että pitäis jo reilu 2kk päästä palata takas tuntuu ihan kamalalta. Mutta joskus nyt kun oon miettiny viime aikoina ihan vaan normaaleita päiviä kotona ja sitä fiilistä mikä on kotona ja en tiiä ihan vaan jotain pikkujuttuja niin tulee vähän semmonen olo joka taitaa muistuttaa ikävää. Ja no eniten kotona oon ikävöiny tietty kavereita ja perhettä. Ja tanssijuttuja.. 💗

ALSO en ymmärrä että oon muutaman päivän päästä ollu täällä jo 4kk. Aika on menny ihan liian siivillä. Enää 2kk ja muutama päivä jälellä. Suomessa vaan vaihtuu vuodenajat ja kesäki tulee (jos tulee ainakaan Ouluun kuulemma 😂. Onneks en oo siellä raivoilemassa..) ja menee ennen ku tuun. Täällä taas päivästä ja kuukaudesta toiseen paahtavaa aurinkoa niin ei osaa jotenki yhtään ajatella että aikaa on oikeesti kulunu. Hullua. Tulee pikku paniikki etten ehi tehä tarpeeksi juttuja täällä ennen ku lähen, vaikka yritän kovasti ettei tulis koska oonhan mää tehny ja kokenu täällä jo vaikka ja mitä ja edessä vielä 2kk seikkailua! Välillä mietin myös sitä kulttuurishokkia mikä tulee ihan 100% varmasti vastaan ku palaan Suomeen. Ja miten tuun sen kanssa diilaamaan, täällä ja Suomessa ku kulttuurit on niin ku yö ja päivä.

(sori tällä kertaa kuvat koostu vaan mun puhelimella otetuista random arkikuvista.)

This is Africa for you :)