Arkea ja sairastelua

Ensinnäki, miten hullua on, että mun reissusta on menny jo yli puolet??

Vapun jälkeen alko työt, tai paremminki ois pitäny alkaa. Lapsia ei nimittäin ilmestyny kouluun yli 100 oppilaasta ku parhaimmillaan 6-8 sen koko viikon aikana. Täällä nimittäin vanhemmat ajattelee voivansa ottaa lapsillensa omia lomia vielä yhen ylimääräsen viikon ennen ku tuo ne takas kouluun. Se taas on tietenki hankalaa koululle, koska meidän koulu täällä oikeasti tarvii kaiken rahan - eli kaikki oppilaat käytännössä -, mitä se vaan saa haalittua, jotta se pystyy maksamaan mm. opettajille palkat.
       Meki mentiin jopa kolmena aamuna omille pysäkeille/kodeillemme hakemaan lapsia vastuuntuntoisesti kouluun, minäki innoissaan näkemään taas "mun" lapsia, mutta sieltä vaan käännytettiin pois sanomalla että "ai, ei me tiedetty että koulu alkaa jo tänään, lapset tulee sitten huomenna". Sitten menin seuraavana päivänä ja silloin mun mukaan lähti yhdet veljekset, mutta sen jälkeen, ku sitä seuraavana päivänä menin taas hakemaan lapsia, mulle sanottiin suoraan että ne tulee vasta ens viikolla, eikä kukaan siis tullu 😀. Ja tää ongelma vallitsee kuulemma ihan kaikkialla Ghanassa. Hassua. No, meillä oli myös sitte rento lasku töihin. Niitten lasten kanssa ketä koulussa nyt minäki päivänä oli, plus meidän omien täällä asuvien lasten kanssa me vaan piirrettiin, väritettiin, hypittiin hyppynarua, pelattiin futista ja leikittiin ja viihdytettiin niitä ja olihan se kyllä hauskaa!

Kaksoset Gideon & Gabriel

Ronald & Kofi

Franklina eli Frankie

Frankie ja Kofi 💖💖

Odifuo (ei mitään hajua kirjotetaanko oikeesti tolleen 😂)

Kofin isoveli Daniel ja Boadi Isaac

Ronald (mutta lausutaan täällä Reynold)

Jompi kumpi kaksosista. Ehkä Gideon.

Frankie and Kofi

Kofi

Golder, Neta, Portia (en taaskaan oo 100% varma kirjotusasuista)

Daniel

Daniel ja Akwesi

Varsinaisena ensimmäisenä kouluviikkona oliki sitte luvassa enemmän töitä ku koskaan aikasemmin ja se tuntu kyllä itseasiassa vaan paremmalta, koska aiemmin olin ollu töissä vaan mun tunnit ja lasten viennit kotiin ja hakemiset kouluun, koska mulle ei ollu ihan selvää mitä kaikkea multa siis ootetaankaan. Mutta lomaa edeltävän kokouksen jälkeen kaikki oli uudella lailla selvää ja tuntuu taas paljon enemmän siltä että on oikeesti avuksi. Nyt ollaan koulussa siis omien tuntien lisäksi koko aamu lounaaseen asti. Lounastunnin jälkeen on sit meidän oma tunnin tauko, eli meillä on pari tuntia taukoa, ennen ku alkaa lasten kotiinvienti rumba. Ja sillon, kun mulla on vapaapäivä omista tunneista (eli perjantaina), auttelen nurseryn madameja.
Sen viikon aikana pidettiin myös opettajien, rehtorin, sekä Naomin kanssa kunnon kehityskeskustelu, miten ja mitä asioita täällä koulussa pitäis kehittää ja olihan siellä paljon puhetta, mutta tiedä sitten afrikkalaiseen tyyliin, toteutuuko puoletkaan niistä asioista 😃. Siitä oon ainaki ilonen, että kerrottiin Naomille yhdestä sattumuksesta kanen, eli "kepin" käytön kanssa joka sattu myöskin tolla samaisella viikolla, ja onneksi se myös otti sen tosissaan ja otti sen myös puheeksi kokouksessa. Suoraan meidän suusta varmaan kukaan opettaja ei olis ottanu meitä vakavasti, vaan naureskellu vaan. Tää tilanne oli kuitenki sellanen, että siihen oli pakko puuttua, oli tapa kuinka kulttuurin juurissa tai ei.

Kolmas viikko (loman jälkeen) eli viime viikko on ollu yks raskaimmista. Fyysisesti ja henkisesti.
Maanantai alko mun osalta ihan hyvin. Lili ja Marieke oli molemmat poissa pelistä, olin siis yksin töissä. Sitte ma-ti välisenä yönä sairastuin mahatautiin (taas) ja aattelin että ok, oon syöny jotain väärää, ok tää menee parissa päivässä ohi, kyllä mää pääsen Accraan viikonloppuna. Keskiviikkoaamuna herään siihen että mulla on 40 astetta kuumetta. Siinä ei sitte aikailtu ja lähettiin heti sairaalaan ottamaan malariatestit sun muut. Ne 4-5h siellä sairaalassa oli ehkä maailman hirveimmät, ku en jaksanu istua, en pystyny seisomaan pyörtymättä, se kaikki oottaminen oli vaan yhtä kidutusta, ja sieltähän se sitte tuli: malaria. Jes. Mahtavaa. This is what I wanted just now.... Ei kait siinä sitte ku läjä lääkkeitä kainaloon ja takas kotiin sairastaan. Kuume sentään laski. Sillon Luulin jo että nyt pääsen rauhassa parantelemaan ja lepäämään, kunnes joudun uudestaan sairaalaan yöllä. Henkilökohtasista sairaudellisista syistä. 

Mutta elossa oon ja nyt jo ihan terveenä, Accraan en päässy ja viikonlopun olin yksin kotona lopen tylsistyneenä yrittäen levätä malarian lääkkeitten kanssa pois. 
     Eilen (24.5) olin jo töissä ja tänään on vapaapäivä koska on African Unity Day ja se on täällä public holiday. 

Tää vapaapäivä onki sit menny kivasti pestessä pyykkiä ja siivotessa tätä meidän huonetta (vihdoin). Reippaus on maksimissaaan 💪!

Randomisti loppuun Eddie-kissa kun se tuli turvaan meiän huoneeseen sadetta 😂