Thinking thoughts

Pakko kirjottaa tänne tästä viikosta ku on ollu jotenki niin monipuolista fiiliksineen kaikkineen.
Ensinnäki viikko ei alkanu ollenkaan lupaavasti, olin niin väsyny ja kaikki tuntu niin raskaalta ja en tienny mitä tehä tunneilla lasten kanssa ja se kaikki tais heijastua sit lapsistaki ku ne ei myöskään jaksanu keskittyä sitä vähääkään mitä yleensä :D. Ja se nyt taas ei ollu ollenkaan omiaan parantaan mun mielentilaa ja olin koko ajan ärsyyntyny ja en suoraan sanottuna vaan jaksanu ollenkaan ketään pikkusiakaan, vaikka ne ois vaan halunnu pitää kädestä.
Tietty sinä samana maanantaipäivänä välitunnilla ku päätin skarpata niin koko välitunti menee siihen että mun molemmissa jaloissa ja käsissä roikkuu/on kiinni 10 2-4 vuotiasta yliaktiivista ja pomppivaa pikkusta. Ja lisää juoksee mukaan läjään: "OBRUNIIIIII" tai jos ne muistaa mun nimen nii "SHILIII/CHILIII/SIGLIII". Että oli siinä tasapainon pitämisessä tekemistä. Kävi myös ihan tosissaan työstä päästä niistä lapsista irti ja ne ei vaan uskonu että ei oo kivaa enää vaan siitä tuli hauska leikki joka kesti sen koko 20min välitunnin. Sen jälkeen viimeistäänki olin ihan hermoraunioina. Pointti ehkä kuitenki oli, että ei oo aina helppoa ja ihanaa 😃.

Loppuviikko kuitenki - vaikka väsyny edelleen oon ollukki -, on ollu tosi rento ja mulla on ollu jopa hauskaa töissä. Oppilaat oli tosi rentoja opettaa ja rakastan opettaa varsinki 6lk, koska ne kuuntelee ja tekee mitä käsketään ja niille on mukavaa myös höpötellä kaikenlaista siinä lomassa ku ne piirtää (siinä tapauksessa jos tunnilla siis piirretään). 
Hauskan tästä loppuviikosta on itseasiassa yllättäen tehny opekollegat, koska oon nyt jutellu enemmän joittenki niistä kanssa ja niitten kanssa on oikeesti ihan hauskaa pelleillä ja heittää tyhmää läppää ja keskustella Suomen ja Ghanan eroista varsinki ku ne ei tiiä yhtään mitään Suomesta. Oon jopa nauranu tosi paljon myös nyt näinä viimepäivinä töissä. Ei siis sillä ettäkö oisin yleensä hirveen möks ja vakava, nyt vaan oli tavallistaki hauskempaa! Ja thank god lasten vienti kotiinki on ollu joka päivä ihan ok, ku yleensä se on melkein se raskain osa päivästä.

Vapaa-ajalla oon viimeviikkoina alkanu kärsiä semmosesta asiasta mitä kutsun the room anxietyksi, mikä mulle siis ei periaatteessa oo uus käsite ollenkaan, koska täähän siis tarkottaa sitä, että haluais ja olis mieluummin aina jossain muualla ku täällä huoneessa, mikä siis on meille niinku se koti nyt ja kotona Suomessa olin aina menossa ja mielelläni lähin reissuun enkä ois halunnu tulla kotiin koskaan. Pienestä pitäen. Mut oon jotenki niin sick of tähän huoneeseen ja täällä makaamiseen ku tuntuu että aina vaan illat täällä makaan tekemättä yhtään mitään. Voi kyllä olla että reagoin muutenki voimakkaammin tekemisen puutteeseen ja varsinki ku olin just sänkypotilaana viikon. Anyway oon monena iltana päätyny vaan istumaan ja ihmettelemään tossa ulkona ja oottanu josko joku tuttu menis ohi kenen kans vois vaihtaa vaikka pari sanaa. Torstai ja perjantai-iltana väritettiin lasten kanssa ja onneks toissa viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa ulkona ja pääsin tanssimaan ja sosiaalistumaan muittenki ku näitten mun kämppisten ja täällä asuvien tyyppien kanssa. 
         Nyt viime viikonloppuna taas suunnitelmat meni puoliksi ihan mönkään koska tämän sadekauden sateet :):):). Tuntuu että pisimmät ja rankimmat sateet osuu jotenki aina just viikonlopulle ja ku täällä kaikki tekeminen on ulkona, nii sade pretty much pilaa sit aina mahollisuudet tehä jotain. Mutta tällä kertaa meiän lauantain suunnitelmat siirty vaan sunnuntaille ja lauantaina kuitenki illalla käytiin pareilla ghanalaisten kavereitten ja muitten vapaaehtoskavereitten kanssa pareilla, koska yks mun ja Marieken kanssa samaan aikaan tullu vapaaehtonen tuli Accrasta kattomaan meitä ja meiän meininkejä Kumasissa. Oli kyllä tosi hauskaa. Harmi ku ei oltu kovin kauaa.. Sunnuntaina sit mentiin tutustuun meidän Kumasi kollegojen projektiin Tanosoon ja siellä oli kyllä ihan erilaiset puitteet asumisen puolesta ku meillä 😃. Kaikilla kolmella on siellä omat huoneet jotka on isompia ku tää meidän huone täällä jossa asutaan kolmestaan haha. Mutta rakastan silti kyllä meiän projektia 💕. Sen jälkeen mentiin uimaan jonku hotellin uima-altaalle, tosin vaan osa ui, osa pelas korttia ja nautti juomista. Sitte oltas menty johonki syömään mutta alkoki satamaan aivan täysiä ja kastuttiin kaikki ihan litilätimäriksi ja siihen kaatu se suunnitelma. Oli myös tarkotus tavata sillonki meiän ghanakavereita, joka ois ollu varsinki mulle kiva, koska ois ollu joitaki muitaki ihmisiä ketkä ei puhu saksaa.. 😄 Loppuilta ku meniki siinä että kuivateltiin ja "juteltiin" tai mää en oikeestaan jutellu, koska siinä jutussa on hirveen vaikee pysyä mukana 7 muun saksalaisen kanssa, vaikka kuinka oisit oppinu hyvin ymmärtään jo muutamassa kuukaudessa kieltä. Vihaan kielimuureja 😄.

Black & Yellow menossa indomien hakuun sateeseen 💪

Extreme hiustenleikkuusessiot surkeimmilla saksilla ikinä

Freshhh hair

Freshhh face

Plz ruokaaa

Mutta koto-Suomesta puheen ollen, ekaa kertaa elämässäni musta tuntuu että on jotain merkkejä koti-ikävästä havaittavissa. Toisaalta taas ajatus siitä, että pitäis jo reilu 2kk päästä palata takas tuntuu ihan kamalalta. Mutta joskus nyt kun oon miettiny viime aikoina ihan vaan normaaleita päiviä kotona ja sitä fiilistä mikä on kotona ja en tiiä ihan vaan jotain pikkujuttuja niin tulee vähän semmonen olo joka taitaa muistuttaa ikävää. Ja no eniten kotona oon ikävöiny tietty kavereita ja perhettä. Ja tanssijuttuja.. 💗

ALSO en ymmärrä että oon muutaman päivän päästä ollu täällä jo 4kk. Aika on menny ihan liian siivillä. Enää 2kk ja muutama päivä jälellä. Suomessa vaan vaihtuu vuodenajat ja kesäki tulee (jos tulee ainakaan Ouluun kuulemma 😂. Onneks en oo siellä raivoilemassa..) ja menee ennen ku tuun. Täällä taas päivästä ja kuukaudesta toiseen paahtavaa aurinkoa niin ei osaa jotenki yhtään ajatella että aikaa on oikeesti kulunu. Hullua. Tulee pikku paniikki etten ehi tehä tarpeeksi juttuja täällä ennen ku lähen, vaikka yritän kovasti ettei tulis koska oonhan mää tehny ja kokenu täällä jo vaikka ja mitä ja edessä vielä 2kk seikkailua! Välillä mietin myös sitä kulttuurishokkia mikä tulee ihan 100% varmasti vastaan ku palaan Suomeen. Ja miten tuun sen kanssa diilaamaan, täällä ja Suomessa ku kulttuurit on niin ku yö ja päivä.

(sori tällä kertaa kuvat koostu vaan mun puhelimella otetuista random arkikuvista.)

This is Africa for you :)