Lake Bosomtwe etc.

Sain pari päivää sitte kuulla että mun työt loppuu reilu kuukauden päästä. Se anto meille tiedon että loppuaika 27.7 jälkeen mulla on lomaa ihan siihen asti ku lähen kotiin. Marieke sai myös tietää että tänne on tulossa seuraavaksi poika ja tyttö Saksasta mun ja Lilin lähdön jälkeen. Lähtö tulee kokoajan lähemmäs ja viikonloputki on jo laskettu ja melkein jokaselle on jo jotain suunnitelmaa.
Kauhistus, ahistus ja hämmennys.


Viime arkiviikkoina arki on ollu niin arkea ku arki voi olla. Hyviä hetkiä, hauskoja hetkiä, mahtavia hetkiä sekä huonoja hetkiä ja erityisen huonoja hetkiä. Niin lasten ku opettajienki kanssa. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa kohta 5kk sitä puheenaihetta huolella vältelleenä jouduin puhumaan uskonnosta ja syy miks sitä oon vältelly on, että mua on siitä varotettu ja täällä uskonnonharjottaminen on todellaki niin erilaista ja extremeä (varsinki tässä piirissä missä mää asun), että en oikeestaan oo uskaltanu kohdata koko aihetta. Hoidin tilanteen kuitenki ihan hyvin mielestäni selittäessäni jotaki siitä että uskonnonharjottaminen on ihan erilaista Suomessa ja että kaikki nää jutut on muutenki enemmänki ihmisten yksityisiä asioita. Mut kyllä pitkälti sivuutettiin mielipiteineni siltikin, mutta loppujenlopuksi pystyin kuitenki nätisti ohjaamaan keskustelun muihin juttuihin.. 😄

Anyway tällä hetkellä tuntuu siltä että nyt viimeistäänki mun elo on täällä rutinoitunutta.
      Ensimmäiset pari kuukautta meni jonkinäkösessä kulttuurishokissa ihmetellessä ja totutellessa ja sopeutuessa ja sillon tapahtu varmasti eniten kaikkien asioiden pohtimista ja huomaamista ja kasvamista. Sen jälkeen ku asiat oli tuttuja ja ihmiset oli tuttuja ja huomas asettuneensa, alko arki ja arjen normaalit haasteet. Ja seki on tietysti oma haasteensa selvitä sit täysin erilaisessa arjessa, vaikka sen ymmärtäiski (tai ainaki luulis ymmärtävänsä) ja vaikka siihen ois jollakilailla jo sopeutunu. Puhumattakaan nyt kielestä, jota en edelleenkään osaa sen enempää ku sanoa kyllä, ei ja kiitos, vaihtaa kuulumiset, tervehtiä, ostaa asioita ja käskeä lapsia istumaan, tulemaan ja kävelemään. Plus jotain muita random sanoja. Puheesta saan vaan tosi harvoin selvää. Tää kieli on asia joka harmittaa mua ihan tosi paljon koska oon tosi halukas ja innokas oppimaan, mutta twitä on hankala oppia ku se on niin erilainen kaikkiin muihin kieliin mitä oon opiskellu. Saksaaki oon oppinu täällä ihan nollasta enemmän ku twitä ihan vaan sen takia koska sanoja on ollu helppo arvata jos yhistelee vähän enkusta, ruotsista tai ranskasta. Twi vaan ei oo lähelläkään mitään näistä niin ääntämiseltään ku sanoiltaankaan, vaikka muuten se on ilmeisesti ihan tosi helppo kieli. Toivon että täällä ois joku joka vois pitää jotain twi tunteja muutaman kerran viikossa. Oon oikeesti tehny effortia sen eteen et saisin jotain apuja aina siihen että oppisin ja oon yrittäny itekki aina välillä jotain opetella. Keksin kyllä vielä jonku keinon miten mää sitä opin, oli se sitte jo takas Suomessa tai vielä täällä!!

aamubussiväsy

Sit lyhyesti vielä viime viikonlopuista.

10.-11.6 viikonloppuna lähettiin kahen meiän vapaaehtoskaverin kanssa parin tunnin trotromatkan päässä olevalle Lake Bosomtwelle rentoutuun ja oli kyllä ihan täydellistä vaan syödä ja juoda hyvin ja rentoutua rannalla (uimaan ei uskallettu mennä), pelata biljardia ja jutella ja nauttia toistemme seurasta.

Lauantaina kuultiin Lake Bosomtwella että Sunnuntaina Kumasin stadionilla pelataan Ghana vs. Etiopia futismaaottelu ja mehän sitte innostuttiin siitä ja päätettiin lähteä sunnuntaina vähän aikasemmin ku eka oli tarkotus ja kiirehtiä sinne peliin. Let me just say että olin vaan ihan hype!!! Oon aina halunnu käyä futismatsissa ja nyt pääsin kattoon maaottelua Afrikassa. Kuin huippua. Tunnelma täpötäydellä stadionilla oli ihan mieletön ja vielä ku Ghana voitti Etiopian 5-0 niin torvet ja rummut vaan soi!!

Nyt viime viikonloppuna lauantaina käytiin Kumasin uudessa kauppakeskuksessa Shopritessä, joka oli ihan VALTAVA. Ja ainaki yhtä moderni ellei vielä modernimpiki mitä Suomessa kauppakeskukset on tai kotona vaikka Valkea.. Ja arvatkaa mitä Siiri tuntee. Ahistusta. Kaikkea oli jotenki liikaa ja vessatki oli liian luksusta ja äähh 😃.

Siitä tuli mieleen että tällasta se elämä on ihan normaalisti kotona ja siitä tuli mieleen että miten selviän jos jo tämmönen herättää tämmöset tunteet. Miten mää siihen kaikkeen palaan...? No, Shopriten jälkeen käytiin tutustumassa yhen meiän vapaaehtoskaverin projektiin ja illalla mentiin ulos kavereitten kanssa! Oli tosi kiireinen ja toiminnantäyteinen lauantai, mutta hauska!
     Sunnuntaina taas käytiin semmosessa palatsissa täällä Kumasissa ku Manhyia Palace. Siellä oli sellanen festivaali ja nähtiin siellä Ashanti King! Olihan se kyllä aika siistiä,  vaikka ei tajuttu yli puoliakaan mitä siellä puhuttiin/tapahtu 😃.