Ghana. 1kk jäljellä tätä:

Istun huoneen edessä portaalla ja kuuntelen ghanalaista musaa, syön ghanalaista ruokaa, katon ghanalaista auringonlaskua ja seuraan kun Ghanan perhe puuhaa/säheltää ympäriinsä.
Ghana.

Tiskataan astioita keittiössä dinnerin jäljiltä ja kuunnellaan musiikkia hiljasella koska on myöhä ja muut asukit ehkä nukkuu. Mulla on hyvä olo joten teen samalla pientä tiskaustanssia.
Ghana.

Kävellään Kejetiassa ja täytyy ottaa vähän kovempi kuori esiin. Katse tiukasti edessä päämääränä paikka mistä lähtee trotrot Mampongteniin. Edessä on huutelua: "obruni, obruni, white lady, where are you going, wo ko he?" joku saattaa myös ottaa tiukan otteen käsivarresta ja on pakko olla hereillä ja valmiina irrottautuun siitä. Naisena ja vielä erityisesti valkosena naisena täällä täytyy omistaa myös vähän soturiasennetta. Yks niistä asioista minkä oon täällä oppinu ja kehittäny.
Ghana.

Istun trotrossa illalla tuhottoman väsyneenä tuhottomassa ruuhkassa pitkän päivän päätteeksi matkalla kotiin. Aina ne samat Ghanan hitit soi lujaa mutta silti nautin siitä aina yhtä paljon. Ajetaan poikalauman ohi jotka tanssii niinku huomista ei ois. Niin suoraan sydämestä ja täynnä iloa. Hymyilen ja inspiroidun. Oisin halunnu liittyä seuraan.
Ghana.

En saa itteäni tarpeeksi aikasin irti sängystä aamulla joten puoliksi juoksen puoliksi pikakävelen lasten luo ja heti ku saavun nuorin (2v) lapsista, luo semmosen hymyn ja pikku naurun ja juoksun syliin että sydän saa sulaa joka aamu. Joka aamu myös stressaa, koska yritän hoputtaa lapsia, mutta se ei koskaan auta, kun äidit jättää kaiken aina viimetinkaan lastensa kanssa.
Ghana.

Koulussa on joka päivä sekavaa, väsyttävää, raivostuttavaa, ajatuksia ja motivaatiota herättävää ja hellyyttävää. Kaikkea samaan aikaan. 18 työpäivää jäljellä ja kauhistuttaa.
Ghana.

Joka päivä lähtö on lähempänä ja joka päivä koti ja rakkaat asiat siellä käy mielessä. En malta odottaa että pääsen mulle rakkaiden asioiden pariin, mutta en halua lähteä täältä vielä.
Tiiän itteni ja tiiän että tuun olemaan murtunu kun palaan takas Suomeen. 
Siksi nautin nyt jokasesta normaalista, arkisesta, ärsyttävästä, ihanasta, mahtavasta, surullisesta ja ilosesta asiasta täällä.
Imen itseeni kaiken tästä uskomattomasta mahollisuudesta jota arvostan enemmän ku mitään.

Ghana.