North

Heinäkuun viimeisen viikonlopun väsyttävän end-year campin jälkeen maanantaina 31.7 alko mun ja Marieken pohjosen seikkailut. Ku mutkilta matkassa ei taaskaan vältytty 😁.

Heti siis reippaina herättiin maanantaiaamuna viideltä, että päästään ajoissa meidän määränpäähän Tamaleen. No, mentiin sinne mistä meidän pikkubussi lähti ja ostettiin lippu ja istuttiin bussiin. Siinä sitte meni tunti jos toinenki ootellessa että bussi täyttyis että se pääsee lähtemään. No, lopultahan sitte matkaan lähettiin 8h päästä ja seuraavat 8h meni matkassa. Hostellille päästiin neljää minuuttia ennen puolta yötä ja sen jälkeen ne ei ois enää ottanu ihmisiä sisään. Sitten käviki ilmi että niillä oli enää yks yhen hengen huone jäljellä ja no ei kai siinä sit ku nukuttiin kahestaan yhen hengen sängyssä, ku se yks yö meiän siellä oli tarkotus vaan viettää.

Seuraavana aamuna herättiin seittemältä ja lähettiin hakemaan trotroa kohti Larabangaa, koska oli alkuperäsen suunnitelman mukaan tarkotus viedä tavarat ensin sinne jonnekki hostelliin ja mennä sieltä sit Moleen (Mole National Park) safarille ja tapaamaan meiän kaveria joka siellä oli sattumalta myös. Trotro täytty hyvin ja oltiin iloissaan ku päästiin lähtöön ihan ajoissa, mutta sitten parin tunnin matkanteon jälkeen se auto menee rikki. Sit istutaan siellä tienreunassa reilu 1h kun sitä koitetaan korjata. Sit päästään taas lähtöön, mutta eiköhän 5min jälkeen se taas lasahda ja siinä vaiheessa alko vähän tulla paineita, kun Molessa oli tarkotus olla viimeistään kolmelta ja kello oli jo yks. Sillon yks ystävällinen mies meiän trotrosta yhtäkkiä tulee meidän luokse taksikuskin kanssa joka lupas viedä meidät suoraan Moleen ja vieläpä halvemmalla mitä muut taksit (tarkistettiin myöhemmin tämä tieto ja ihan oikein se oli). Siitä sit vaihdettiin lennossa suunnitelmaa, et mennäänki yöksi Mole Motelliin, vaikka se oliki kallis, mutta siinä tilanteessa se oli vaan järkevin vaihtoehto.
Päästiin perille ja tavattiin meidän kaveri ja syötiin (jollon kävi semmonenki juttu, että paviaani kävi varastamassa Marieken ranskalaiset) ja ehittiin ajoissa auto-safarillekkin sinne puistoon.
Safarista mulla ei oo oikein edes sanoja, muuta kuin että siellä oli ihan uskomattoman kaunista. Antaa kuvien puhua puolestaan!

pahkasika

Paviaani ja sen vauva

Antilooppi

Korppikotka

Kesken safaria alko kauhee ukkonen ja kastuttiin ihan läpimäriksi kaikki.. Sillon kävi ensimmäisenä mielessä että nyt ois kiva päästä käymään saunassa 🙈 

Tiistaipäivä oli siis ihan tosi pitkä ja väsyttävä, mutta loppujenlopuks myös tosi antoisa. Oltiin siellä motellissa yks yö ja seuraavana aamuna mää (Marieke jäi nukkumaan, koska se oli liian poikki) heräsin yksin seittemältä ja menin vielä kävelysafarille, jollon ei ihan hirveesti eläimiä nähty edellisen illan kovan sateen vuoksi, mutta oli silti ihana vaan vaeltaa ympäri metsiä. 

Tuolla lammessa jos joku spottaa pienen mustan pisteen, nii siellä näkyy krokotiilin silmät 😃

Keskiviikkona vaihettiin taas suunnitelmaa jo toiseen kertaan siitä, mihin haluttiin mennä Molen jälkeen. Alunperin oli tarkotus mennä Wa:han, mutta se suunnitelma hylättiin, koska oltais käyty mm. sellasessa hippo sanctuaryssä, mutta just ennen ku lähettiin, niin luettiin että niitä virtahepoja ei sadekaudella näy. Sit päätettiin että mennään Bolgatangaan, joka on Ghanan pohjoisin kaupunki Burkina Fason rajalla. No sitte päätettiin lopulta että mennään vaan takas Tamaleen ja ollaan siellä loppuaika, että koko loma ei mee vaan trotroissa istumiseen ja matkastressailuun. Sitte matkattiin siis sujuvasti takas Tamaleen ja eriin mut tosi kivaan guest houseen (Catholic Guest House, suosittelen!). Loppu keskiviikko vaan rentouduttiin siellä, kun edelliset paripäivää oli niin hulluja.

Torstailta mulla ei oo kuvia, vaikka hirveesti haluaisin että ois, koska vietettiin koko päivä kierrellen Tamalea, joka oli ihan älykiva kaupunki! Niin erilainen ja hiljasempi ja jotenki rauhaisampi ku vaikka Kumasi. Tosi kaunis. Rakastuttiin Marieken kanssa pohjoseen! Ja siis niinku kaikkialla sanotaan, se on ihan totta että pohjonen on ku eri maa muun Ghanan kanssa, eikä se johdu pelkästään siitä että pohjosessa vallitseva uskonto on Islam. Ihmisetki jotenki reagoi meihin eri tavalla ku muualla..

Perjantaina taas herättiin viiden jälkeen aamulla taas tarkotuksena ottaa ihan oikee iso bussi takas kotiin, mutta kun sinne asemalle sit päästiin aamulla, meille sanottiin että lippuja ei enää oo, bussi on täynnä. Seuraava bussi ois lähteny illalla ja ei vaan millään suostuttu hyväksyyn sitä että pitäs oottaa niin kauan ja sitten olla kotona taas ihan turhan myöhään. Siispä käveltiin ympäriinsä ja kyseltiin kaikilta oisko jotain keinoa miten pääsis Kumasiin näin aamulla ja n. puolen tunnin etsinnän jälkeen löydettiin trotro ja päästiin ku päästiinki liikkeelle joskus seittemän aikaan ja matka suju ihan hyvin kotiin asti 😊.